Lähellä Kallon ristiä oleva manttaalikivi kertoo, että Ylivilon talo on aikoinaan vastannut tienpidosta seuraavalla tieosuudella. Kuva Riitta Järvensivu.
Ensimmäisiä teitä ei varta vasten tehty, vaan ne syntyivät itsestään sinne, mistä helpommin kulkemaan pääsi ja missä kululle oli tarvetta. Vanhoista kartoista voi päätellä, että tiet ovat yhdistäneet lähinnä yksittäisiä taloja ja kulkeneet talosta toiseen ilman sen suurempaa tarvetta päästä pidemmälle. Läntisen Mouhijärven päätie kulki Selkeeltä ja Tappitorilta Kirkkojärven pohjoisrantaa myötäillen Tervamäkeen ja jatkoi sieltä mutkitellen kohti Vesuntia. Samanlainen kiemurainen hiekkatie on 1930-luvulla kulkenut myös Kirkkojärven etelärantaa Selkeeltä Tervamäkeen. Samat tienpohjat taitavat pääosin vieläkin olla olemassa. Tappitorin ja Tervamäen välistä osuutta oikaistiin 1930-luvun lopussa, ja lopullisesti kulkemisen mullisti 1960-luvulla rakennettu Tampereen ja Porin välinen pikatie.
Suomen taloudellisen kartan karttalehtijako halkaisee ikävästi Mouhijärven pohjois- ja eteläosat, mutta vanhat tiet näkyvät niissä selvästi. Pohjoisosa on vuodelta 1932 ja eteläosa vuodelta 1930. Jos karttoja haluaa tutkia tarkemmin, niin ne saa näkyviin paremmin klikkaamalla linkkejä Doria 1 ja Doria 2.
Vanhan tien varressa on yhä ainakin kaksi niin sanottua manttaalikiveä, toinen ennen Kallon ristiä eli pikatien ja Tappitorilta tulevan tien risteystä, ja toinen Kallon ristiltä Vesuntiin johtavan vanhan tien varrella. Manttaalikivillä ei osoitettu kilometrilukemia vaan tienhoitorasitetta.
Ruotsin kruunu käytti manttaalia maatilojen verotuksen yksikkönä. Tilat saattoivat olla yhden, puolen tai vaikka neljäsosamanttaalin kokoisia, ja myös tilojen osuudet yhteisistä alueista laskettiin manttaalin perusteella. Ennen vuoden 1906 eduskuntauudistusta manttaalit olivat peruste myös valtiolliselle äänioikeudelle, kun talonpoikaissääty valitsi edustajiaan säätyvaltiopäiville.
Alavilon manttaalikivi. Kuva Riitta Järvensivu.
Myös tienhoitoon manttaalit liittyivät. Vuonna 1734 Ruotsin valtakunnassa säädettiin tienpidosta laki, joka määräsi teiden raivaamisen, huoltamisen ja siltojen rakentamisen maanomistajille kuuluvaksi näiden manttaalilukujen osoittamassa suhteessa. Kunkin talon osuus tienpidosta merkittiin kivellä.
Mitä Kallojärven kulmalla olevat kivet sitten kertovat? Niiden tarkkaa pystytysaikaa ei taida olla kenelläkään tiedossa, mutta toisessa kivessä lukee teksti Ylivilo ja toisessa Alavilo: Ylivilon ja Alavilon talot ovat siis aikanaan olleet vastuussa näiden osuuksien tienpidosta.
Länsi-Mouhijärven kylät 