Hatanpään kauppa ja sisällä osuuskaupassa

Edellisessä osassa muisteltiin Tervamäen kauppojen varhaista historiaa, ja kaikki muistellut kaupat sijoittuivat Kirkkojärven länsipäähän. Kaikkien niiden paikat on ilmeisesti myös jo merkitty ylläolevaan karttaan, joka on osa Suomen taloudellisesta kartasta vuodelta 1932 (Lähde: Doria). Tampereen ja Porin välistä pikatietä ei vielä ole rakennettu. Myöskään Tappitorilta Tervamäen suuntaan tulevan tien oikaisua ole vielä tehty, joten tie mutkittelee varsinkin Tervamäen kohdalla niin kuin omia aikojaan syntyneen tien tietysti pitääkin

Mutta asiaan. Itse sain vasta vähän aikaa sitten kuulla, että myös Irriäistien varressa on takavuosina toiminut kauppa. Luvan sen pitämiseen sai Anni Hatanpää sai 20.2.1936, ja kauppalupa salli ruoka- ja sekatavarakaupan harjoittamisen toiminimellä A. Hatanpää.

Mouhijärveläisen Hatanpään kauppiaspariskunnan yhteinen taival alkoi epäonnisesti. Anni Maria Viljasen (synt. 1902) ja Väinö Armas Hatanpään (synt. 1897) oli tarkoitus mennä kihlamarkkinoille Tampereelle. He saapuivat  Karkun asemalle ja olivat nousemassa Tampereelle menevään junaan.  Anni oli jo kyydissä, ja Väinö oli hyppäämässä hiljalleen liikkeessä olevaan höyryjunaan, kun hän jotenkin kompastui ja joutui vaunujen alle. Väinö menetti tapahtuman seurauksena oikean jalkansa polven alapuolelta ja kätensä ranteesta alaspäin. Vammautuminen vaikutti väistämättä myös loppuelämän valintoihin. Väinö Hatanpää oli Mustianojan kauppiaana, mutta joutui lopettamaan kaupan 1930-luvun pula-aikana, kun hänen antamansa lainan takaukset lankesivat maksettaviksi.

Tämän jälkeen Anni ja Väinö ostivat Tervamäen kylästä Kalle Nummiselta Mäntysalo-nimisen tilan, jossa kaupan pitämistä jatkettiin. Hatanpäiden tytär Sinikka Numminen kertoi muistavansa kaupasta toppasokerin ja Sisu-pastillin. Kauppaan ostettuja tavaroita saattoi tulla isoissa sadan kilon säkeissä, ja ne haettiin hevosella Karkun asemalta. Sitä varten oli löydyttävä Väinön avuksi mies nostelemaan painavia säkkejä. 

Kaupan lopettamisajankohdasta ei ole tietoa. Olisiko kellään lukijoista muistikuvia kaupasta, sen tarkemmasta sijaintipaikasta ja kaupan lopettamisesta?

Tervamäen osuuskaupassa: Hilkka Pitkänen kertoo

Edellisessä osassa kerrottiin Rauhalan kaupan tulipaloista ja kauppiaiden epäonnesta Tervamäessä 1950-luvulla. Osuuskauppa piti kuitenkin pintansa. Mouhijärven Osuusliikkeen johtajana oli Antti Maunumäki, joka vastasi sivuliikkeiden toiminnasta ja kävi tarkastamassa myös Tervamäen osuuskaupan toimintaa. 

Tervamäen sivuliikkeen myymälänhoitajina ovat toimineet ainakin Sandra Saarnio ja  Helena Hyttinen, jonka aikana kaupalla asui myös kirvesmies Lauri Vainioranta.  Vuonna 1955 tai 1956 Nohkuan Osuuskaupasta tuli myymälänhoitajaksi Maire Massinen ja oli tehtävässä kaupan lopettamiseen eli vuoteen 1974 asti.  Myyjänä oli aluksi hänen miehensä Kalle Massinen sekä paikkakuntalaisia Bertta Haapahuhta, Kirsti Kallio, Eila Heikkinen sekä Varpu-Liisa Nieminen vuoteen 1964 ja Hilkka Rajala (Pitkänen) vuosina 1964–1966 ja  Marja Lehtonen.

Hilkka Pitkänen kertoo ajastaan myyjänä Tervamäen Osuusliikkeessä.

”Kauppaan tultiin ajan kanssa jalkaisin tai maitorattaita lykäten, pyörällä tai hevosella, joka jätettiin kaupan eteen hevospuomiin kiinni, harvemmin autolla. Kaupassa oli muutama jakkara, joissa istuen vaihdettiin kyläläisten kesken kuulumiset huumorilla höystettynä. Silloin ei ollut kiire minnekään. Samalla tehtiin kaupasta ostoksia. Kesäisin kauppaan poikkesi myös Holpilla kesäsiirtolassa olleita lapsia, jotka saivat joskus käydä ostamassa itselleen jotakin. 

”Ostosten maksaminen heti käteisellä ei ollut kovin yleistä. Suurin osa asiakkaista osti tavarat vastakirjalla ja ostokset maksettiin kerran kuussa tai sitä mukaan kun pystyttiin. 

”Lattia oli harmaaksi maalattua kovalevyä. Kaupassa oli lyhyt kylmätiski, jossa oli pekoni-, lauantai-, ja sipulimakkaraa, joskus lenkkimakkaraa, kesäisin vähän sianlihaa ja naudan lapaa, jota pienennettiin kirveellä varaston nurkassa sekä edamjuustoa, harvoin silliä. Kylmätiskin alla oli myös kylmä kaappi. 

”Kaupassa myytiin kahvia (vaalea Johanna ja Katriina), joka jauhettiin kaupassa myllyllä, hapanleipää, ranskanleipää, kilopullaa, joskus wienereitä. Marja- ja vohvelikeksejä myytiin irtonaisena. Hedelmiä ei vielä silloin ollut myynnissä. Sokeri ja suolasilakat kuuluivat valikoimiin, samoin nisujauhot ja kauraryynit, jotka pussitettiin laareista ruskeisiin paperipusseihin. Käärepaperina oli käytössä vaalea makulatuuripaperi.

”Kaupan rappusten alta mentiin kellariin, jossa pidettiin ne vähät virvoitusjuomat, mitä maaseudulla siihen aikaan myytiin. Oli vishyä, sitruunasoodaa, jaffaa ja jotain punaista juomaa. Kesällä heinäaikaan teki vaarinkalja kauppansa.  Suosittu juomayhdistelmä siihen aikaan oli suutarin sima eli sekoitettiin kaljaa ja sitruunasoodaa.

”Tiskin takana hyllyillä oli kangaspakkoja, muun muassa kirjavaa tyykiä, ompelutarvikkeita, villalankoja ja helmiä, jokunen rintarossikin. Tervamäen koululle myytiin kaikki käsityötarvikkeet,  muun muassa vohvelikangasta, josta koululaiset tekivät ruokalaput itselleen.  Muut tarvikkeet koulu hankki Uotsolasta.  

”Suurin piirtein kaikki ostettiin oman kylän kaupasta: saappaat, aamutossut, kattilat, palasaippuaa, kärpäspaperia, täystuhoa, hiiren räpsiä, kirveitä, pokasahoja, hevosenkenkiä, lypsyvanua, ruuveja ja nauloja jos jonkin mittaisia. Ulkovarastossa oli heinäsuolaa, apulantaa, Juoma-Maikkia kilottain, munitustipua. Kaikki tavarat tulivat pääkaupalta Uotsolasta, myös isoissa astioissa tervaa ja melassia. 

”Kaupan pihassa oli iso naftatankki ja mopoihin myytiin mopobensaa. Myyjät tulivat antamaan naftaa tai tavaraa varastosta, jolloin kauppa oli tyhjillään. Silloin ei tarvinnut pelätä, että joku ottaa luvatta tavaroita.”

Näin siis muisteli Hilkka Pitkänen työpaikkaansa. Palvelut eivät kuitenkaan rajoittuneet vain kauppoihin. Pentti Kuuselalla oli 1950-luvulla opistoaikoinaan kioski Tervamäen teiden risteyksessä koilliskulmalla. Terttu Niura muistaa, että kioskissa myytiin jäätelöä, mikä oli uutta Tervamäessä. Sunnuntai-iltaisin jäätelöä tuotiin autolla kioskille, ja se myytiin heti. Ostajat olivat jo odottamassa sitä, kun tiesivät auton aikataulun.