Holpin talo – Iisakin ajasta kesäsiirtolaksi

Tervamäen Holppi oli 1960-luvulla Tampereen kaupungin kesäsiirtolana lapsille. Keittäjä Annikki Leskinen jakaa välipalaa lapsille 1963 ja saa näemmä kukkakimpun kiitokseksi. Kuva Pirkko Kärkimaa. (Huom. Annikki Leskisen nimi korjattu oikeaksi.)

Holppi, Kahnu ja Turppa ovat olleet Tervamäen isoja taloja historian hämäristä asti, ja myös niiden historia liittyy tiiviisti toisiinsa. Varsinkin Kahnun ja Holpin vaiheet liittyvät yhteen aina 1600-luvulta alkaen, mutta palataan noihin varhaisempiin aikoihin myöhemmin. Lähdetään tällä kertaa liikkeelle 1700-luvun lopun isojaosta ja tullaan sieltä nykypäivään. 

Isojako muutti Suomen maaseutua ja kylien rakennetta huomattavalla tavalla. Pellot oli vanhoissa kyläyhteisöissä jaettu talojen kesken kapeisiin sarkoihin, jotka oli tangottamalla jaettu verotusta varten erilevyisiksi talojen omistusten suhteessa. Sarkajako merkitsi käytännössä niin sanottua vainiopakkoa: talojen työt oli tehtävä yhteistyössä ja yhtä aikaa, jotta viereiselle kapealle saralle ei olisi tallomalla aiheutettu vahinkoa. Käytäntö oli myös tehoton, koska jokaisen talon piti joko viljellä samaa viljaa muiden kanssa tai pitää maat kesantona yhdessä muiden kanssa.

Isojako aloitettiin Ruotsin valtakunnassa 1700-luvun jälkipuolella juuri maatalouden tehottomuuden vuoksi. Tarkoituksena oli koota talojen hajallaan sijaitsevat kapeat sarat isommiksi yhtenäisiksi peltolohkoiksi. Isojako toimitettiin käymällä ensin läpi kylien rajat ja muodostamalla näistä jakokuntia, minkä jälkeen määriteltiin talojen rajat jakokuntien sisällä. Maat jyvitettiin niin, että parempaa maata sai vähemmän kuin huonoa.

Isojaon toimittaminen oli suuri työ ja kesti kartoittamisineen vuosikymmeniä. Etelä-Suomessa isojako saatiin enimmäkseen valmiiksi jo 1800-luvun alkupuolella, mutta viimeiset maat jaettiin vasta pitkälti 1900-luvun puolella. 

Tervamäen jakokunnan maat ulottuivat pitkinä kaistoina Karkun rajalta Suodenniemelle ja Karinkylään asti. Turpan tila oli kylän suurin, kun taas Kahnu ja Holppi olivat suurin piirtein samansuuruiset. Mouhijärven kappalainen Henrik Anchaerus oli yhdistänyt omistamansa Kahnun ja Holpin tilat Tervamäen ratsutilaksi jo vuonna 1680. Ratsutilana se pysyi nimellisesti aina vuoteen 1886 asti, jolloin koko järjestelmä lakkautettiin, mutta Kahnun ja Holpin maat erotettiin toisistaan jo isojaossa, virallisesti 12. maaliskuuta 1799.

Maatilasta parantolaksi

Teksti Aila Sipilä

Iso-Turpan isäntä Isac Mattss eli Iisakki Matinpoika Iso-Turppa osti Holpin vuonna 1870, ja Iisakin veljenpoika David eli Taavetti Iso-Turppa naapuritalo Kahnun viittä vuotta myöhemmin. Iisakin vaimo oli Johanna Wilhelmiina Johanintytär Pakanen Karkusta, ja heillä oli neljä poikaa ja tytär. Toiseksi vanhin Kaarle Oskar lähti 15-vuotiaana ajan tavan mukaan Porin lyseoon kouluun ja valmistui myöhemmin papiksi. Nuorin Toivo Evert valmistui kansankoulunopettajaksi ja asui Kullaalla.

Tilanpito jäi Iisakin kuoltua vaimo Johannalle, ja hänen jälkeensä poika Johannes Eevert Iisakinpoika Holpille. Johannes Holppi kuoli 29. heinäkuuta 1930.

Holpin kesäsiirtolan keittäjä Annikki Leskinen esittelee kalansaalista vuonna 1963. Kuva Marjatta Suontaustalta.

Yliskallon ylempi kansakoulu perustettiin Tervamäkeen 1897 ja se toimi alkuun Holpilla. Siellä asui myös opettaja perheineen, kunnes uusi koulu valmistui Tervamäkeen. Holpilla Mouhijärven isännät perustivat paikallisen suojeluskunnan 10. elokuuta 1917 kansakoulunopettaja Toivo Holpin johdolla. Tapahtumasta paljastettiin 2012 muistolaatta Holpin vanhan kivikellarin seinään.

Toivo Holppi peri veljensä kuoltua puolet Holpin tilasta ja osti toisen puolen tilasta muilta perillisiltä. Hänen vaimonsa oli kuollut 1931 keuhkotautiin  ja  tämän vuoksi hän lahjoitti 60-vuotispäivänään 9. huhtikuuta 1940 sekä koko Holpin tilan että Parolahden tilasta omistamansa metsälohkon irtaimistoineen Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistykselle.

Paikallissanomat uutisoi tapahtumasta 22. elokuuta 1940 otsikolla Holpin työhoitokoti: 

”Yhdistys päätti perustaa tilalle siirtoväkeen kuuluvien keuhkotautipotilaiden työkodin, jonka ylläpitoa Suomen Huolto avustaa. Tk:n 13. päivänä koti avattiin tarkoitukseensa pienin juhlallisuuksin. – Laitoksessa on tilaa 18 potilaalle. Jo tällä viikolla tulevat kaikki paikat olemaan täynnä, ja kaikki hoidokit ovat siirtoväkeen kuuluvia. Laitoksen lääkärinä toimii tohtori Mikko Pentti ja hoitajattarena sairaanhoitajatar Kaisa Rouhu.” 

Holpille rakennettiin pitkä kapea halli, jonka etuseinä oli auki. Näin keuhkotautiin sairastuneita pystyttiin hoitamaan raittiilla ulkoilmalla. Tila toimi paitsi työhoitokotina myös maalaistalona, jossa viljeltiin peltoja ja hoidettiin karjaa. Syttyipä siellä avioliittoon 1946 johtanut romanssikin karjanhoitajana työskennelleen Mierolan kylässä asuneen Helvi Grönholmin ja työhoitokotiin Oulaisten keuhkotautiparantolasta toipumaan tulleen Kauno Petäjäsojan kesken. He jäivät asumaan Mouhijärvelle Helvin kotitaloon. 

Tuberkuloosin vähetessä myös parantoloiden tarve väheni. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys myi rakennukset, pellot ja metsät 14. lokakuuta 1947 Mouhijärven kunnalle. Kaikkiaan 170,44 hehtaarin maa-ala vaihtoi omistajaa oli 4,25 miljoonan silloisen markan hinnalla, ja kauppa käsitti kauppakirjan mukaan myös ”kaikki tilalla kauppaa tehdessä löytyvä elävä ja kuollut maatalousirtaimisto ja kuluvan vuoden ja aikaisempi sato”. Kunta viljeli alkuun peltoja itse, koska kunnan omistamasta Seppälän vanhainkodista käytiin töissä pelloilla. Myöhemmin kunta vuokrasi peltoja ulkopuolisille. 

Holpilla oli paljon huoneita, ja 1950-luvulla Holpilla toimi useamman viikon kestänyt kutomakoulu, jonne tuli kurssilaisia ympäri Mouhijärveä. 

Tampereen kaupunki osti rakennukset ja noin hehtaarin tontin kesäsiirtolaksi, joka toimi vuoteen 1967 asti. Tamperelaislapset olivat Holpilla joko koko kesän tai puoli kesää, noin 70 lasta kerrallaan. Kesäsiirtolan johtajana oli yleensä  kansakoulunopettaja ja muutama kaitsija Tampereelta. Lisäksi lähikylistä- tai pitäjistä palkattiin keittiöhenkilökuntaa ja siivoojat. Maitoa haettiin Sipilästä 40 litraa päivässä ja muut ruokatarvikkeet haettiin Tervamäen Osuuskaupasta. Lapset saivat täyden ylöspidon, ja he kävivät uimassa Pärssisen rannassa Kallojärvellä ja myöhemmin myös Eskolassa Kirkkojärven Tullun rannassa, jossa oli joka vuosi kyläläisten kanssa yhteinen juhannusjuhla. Kesäsiirtolan aikana rakennuksissa tehtiin myös vuosikorjauksia.

Marjatta muistelee kesäsiirtolaa

Marjatta Suontausta (o.s. Vaunuveräjä) oli 1960-luvulla Holpin kesäsiirtolassa talousapulaisena. Näin hän muistelee tuota aikaa.

Suontaustan Marjatta keittämässä aamupuuroa Holpilla.

”Olin hakenut ja valittu vuonna 1963 kesätöihin Holpin kesäsiirtolaan Mouhijärvelle. Lähdin matkaan kesäkuun alussa kotoani Hämeenkyrön Vesajärveltä eikä minulla ollut käsitystä, missä Tervamäki sijaitsi ja matkakin oli pitkä. Tulomatkalle otin taksin, joka toi minut ensin Kahnun pihaan, josta joku neuvoi viereiseen taloon.

”Laitoksen johtajana oli Ilmari Papinoja. Papinojat ja keittäjä Annikki Leskinen Ylöjärveltä asuivat päärakennuksessa yhdessä lasten kanssa, jotka nukkuivat vintillä kerrossängyissä. En muista paljonko lapsia oli, mutta niitä oli paljon. Me plikat Tuula Perttu Hämeenkyröstä, Marja Sällilä Ikaalisista ja minä yövyimme pakarissa, jossa oli yksi huone.

”Tulin töihin pyykkituvalle, joka oli saunarakennuksessa. Sinne tuli vesi pumpulla noin 200 metrin päästä läheltä Eskolanjokea. Pyykkäämistä riitti, koska siellä pestiin kaikki lasten vaatteet, vuodevaatteet, keittiön pyykki ja työntekijöitten vaatteet. Keittiöllä ollut Leena halusi kuitenkin töihin pyykkituvalle, koska hän ei mielestään osannut laittaa ruokaa ja pyysi, että vaihtaisin keittiön puolelle. Aamupalaksi laitettiin aina kaurapuuroa ja muuten hyvää arkiruokaa.

”Mukuloilla oli erilaista päiväohjelmaa, oli leikkejä ja välillä käytiin uimassa. Kauniilla säällä oltiin ulkona ja mekin saimme olla mukana ohjelmaa seuraamassa. Välillä käytiin syömässä, sisällä oli pitkät pöydät ja penkit, ensin söivät lapset ja joku ohjaaja oli katsomassa lasten perään. Johtaja ja muu väki söimme jälkeenpäin eri huoneessa.

”Työt keittiössä loppuivat, kun kaikki oli siivottu ja tiskit tiskattu, sitten alkoi vapaa-aika. Pari kertaa kävin kotona kesän aikana, menin polkupyörällä, ja Huhtalan Mirja samalta kulmalta kuin minäkin toi Mossella takaisin Holpille. Joskus lähdettiin porukalla tansseihin Kuutin suulille tai Vesunnin lavalle. Mukana myös naapurin sisarukset Pirkko ja Pertti.”

Holppi muuttaa Inkooseen

Kesäsiirtolatoiminnan loputtua kiinteistö myytiin lokakuussa 1967 Matti Sipilälle, joka piti rakennuksia muutaman vuoden. Seuraavaksi osa alueesta rakennuksineen myytiin kesäkuussa 1971 Timo ja Irma Pöyhöselle. He pitivät kiinteistöä satunnaisesti kesäasuntonaan noin 40 vuotta. Tänä aikana rakennuksissa ei tehty korjauksia, ja ne rapistuivat. 

Juha Sipilä osti Holpin rakennukset Pöyhöseltä vuonna 2010 . Päärakennus siirrettiin Inkooseen ja pakarirakennus Ikaalisiin ja paikalle rakennettiin sikala ja nautakasvattamo. Metsät ovat kuntaliitoksen myötä Sastamalan kaupungin omistuksessa ja pellot Kahnu Siilo Oy:llä.

Aila Sipilä