Sastamalan alue on jo varhain jaettu Tyrvään ja Karkun seurakuntiin ja hallintoalueisiin, ja Mouhijärvi, Suodenniemi ja Lavia ovat kuuluneet pohjoisempaan Karkun seurakuntaan. Kirkkomatkat Karkkuun olivat pitkiä. Tuskin on ollut yhtä ja ainoaa vakiintunutta tietä, jota pitkin on kuljettu. Joka kylästä on kuljettu luontevinta reittiä metsien läpi ja mahdollisimman suoraan, kesällä jalkaisin polkuja pitkin, talvella kenties reellä talviteitä ja järvien jäitä. Rospuuttoaikaan on tuskin kuljettu lainkaan.
Kirkkoreitit ovat jättäneet jälkensä nimistöön: tällaisia paikkoja lienevät ainakin Vesunnin Kirkkokallio, Kirkkosilta Karkun Hornionmaassa Hornionjärven ja Heinijärven välillä sekä Kirkkoniittu Tiisalan kylässä. Konttimäellä olevan Konttikiven päälle lavialaiset ovat jättäneet eväskonttinsa turvaan siksi aikaa, kun ovat jatkaneet matkaansa Karkkuun. Vesunnin maastoihin Esko Niinimäki ja Aulis Niinimäki merkkasivat 1990-luvulla vanhan kirkkotien tai -polun paikan kaivertamalla reitin varrella olevaan kiveen tekstin Sastamalan kirkkotie. Tarkkaa paikkaa en tiedä, pitänee käydä joskus katsomassa ja kuvaamassa. Polku oli Paikallissanomien mukaan jo 1990-luvun lopulla kasvamassa umpeen.
Nykyihmiselle matkat ovat olleet käsittämättömän pitkiä jalkapatikassa kuljettaviksi. Tuon ajan ihmiset ovat kuitenkin olleet syvästi uskonnollisia, ja kirkossa käyntiä on pidetty Jumalan hyväksi tehtävänä työtä. Lisäksi ihmiset ovat olleet tottuneita ruumiilliseen työhön ja kävelyyn, jalkaisin on kuljettu muutenkin paikasta toiseen. Jalkaisin pienet koululaisetkin kulkivat pitkiä koulumatkojaan ennen koulukyytien keksimistä. Mikäpä on ollut kirkkoonkin tallustellessa hyvässä seurassa ja kauniissa kesäaamussa.
Perimätiedon mukaan Karkussa olisi käyty kirkossa jopa sastamalalaisten vanhoilta apajapaikoilta Merikarvialta asti. Ei tosin välttämättä kovin usein. Kun vanha merikarvialaisisäntä luovutti talonsa pojalleen, hän kehotti poikaa käymään kirkossa ainakin kerran: ”Kävim minäki aikanani kerran kirkosa ko mä tätä taloo asuiv viiskymmentä vuatta. Mes sinäki kirkkoon.”
Poika sovitti matkansa pitkäperjantaiksi ja lähti käymään Merikarvialta Karkussa. Kun hän palasi viikon kuluttua reissusta, isä kysyi, mistä kirkossa oli puhuttu. Poika vastasi, että yhdestä ristiinnaulitusta miehestä oli ollut puhetta. Isä ihmetteli, että samaa asiaa puhuttiin jo silloin hänenkin käydessään.
Tarinan on kertonut lavialainen Herbert Haapalainen Pertti Virtarannan Elettiinpä ennenkin -murrekirjassa, ja sen on toistanut Tyrvään Sanomien nimimerkki Aapo – päätoimittaja Antti Prusi – lehtipakinassaan. Sama Haaparannan isäntä oli kuullut kerrottavan myös, että kuolleita olisi kuljetettu Merikarvialta kirkkomaahan Karkkuun asti. Kahden puolen hevosta laitettiin pitkät riu’ut, joilla vainajaa vedettiin. Kesäkuumalla ruumis piti toisinaan haudata jonnekin väliaikaisesti, jolloin pelkkä tyhjä arkku vietiin kirkolle papin siunattavaksi. Samaa puhutaan Irriäisissä olevasta Hautasuosta: sinne ovat suodenniemeläiset jättäneet vainajat odottamaan parempia hautauskelejä. Sellaisenkin olen kuullut, että lavialaiset olisivat työntäneet omia vainajiaan järveen, mutta sellaista on jo vaikea uskoa edes lavialaisista.
Kirkkomatkat olivat raskaita ja kirkollisia palveluja kuitenkin jatkuvasti tarvittiin, joten seurakunnan pohjoisosien ihmiset halusivat jo varhain 1500-luvulla perustaa kappeliseurakunnan omalle alueelleen. Karkun seurakuntaan ovat tuolloin kuuluneet Mouhijärven lisäksi myös harvaanasutut Suodenniemen ja Lavian alueet. Seurakuntalaisten ääntä kuultiin, ja Mouhijärvelle perustettiin oma Pyhälle Mikaelille perustettu kappeli, joka erotettiin Karkun seurakunnasta jo 1591. Mouhijärven ensimmäisenä kappalaisena toimi Henricus Petri, Heikki Pietarinpoika.
Kauaa ei tarvinnut tyytyä pelkkään kappeliseurakuntaan, sillä periaatepäätös Mouhijärven itsenäisen seurakunnan perustamisesta tehtiin jo vuodenvaihteen 1638–1639 tienoilla. Kesäkuussa 1639 piispa Isak Rothovius asetti tuolloin kappalaisena toimineen Erkki Yrjönpojan Mouhijärven ensimmäisen kirkkoherran virkaan.
Moni tietää sanonnan ”kreivin aikaan”, jota nykyisin käytetään kuvaamaan erityisen hyvään aikaan osunutta tapausta tai sattumusta. Sanonta tulee kreivi Pietari Brahesta, joka lähetettiin 1600-luvun alussa kenraalikuvernööriksi Suomeen tehostamaan valtakunnan itäisen osan hallintoa. Kreivin aikaan tapahtuikin paljon hyvää. Seurakuntauudistuksessa isoimmat pitäjät jaettiin kahteen tai kolmeen osaan, jolloin kirkkomatkat lyhenivät sekä rahvaan keskuudessa paikoin vallinnut juoppous, kiroilu sekä epä- ja taikausko epäilemättä vähenivät. Saipa kreivin ehdotuksesta alkunsa Turun yliopistokin vuonna 1640, kunhan hän ensin oli antanut määräyksen Mouhijärven seurakunnan perustamisesta. Itsenäinen Mouhijärvi syntyi, kun Pietari Brahe vahvisti seurakunnan jaon 8. lokakuuta 1639.
Mouhijärvi oli seurakuntauudistuksessa eturivissä. sillä valmiina olivat jo niin kirkko kuin kirkkoherran mitat täyttävä kappalainenkin. Kirkkoherra Erkki Yrjönpojalle osoitettiin asuttavaksi ja hoidettavaksi pappila, veromaksukyvyttömäksi käynyt Matti Juhonpojan nimissä ollut autiotila Eskolasta. Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta pappilaksi on saatettu hyvinkin tarjota Holpin taloa, joka oli ollut autiona vuodesta 1639 asti. Vuoteen 1639 asti Holpin isäntänä oli Jacob Henricsson Holpi ja vuoden 1659 jälkeen Sigfrid Mattsson, joka on nimestä päätellen voinut hyvinkin olla Matti Juhonpojan poika.
Mouhijärven seurakunnalle osoitetussa kirjeessään kenraalikuvernööri Brahe valisti kansaa, että kirkkoherra Erkin omalle talolle Mielolan eli nykyisen Mierolan kylässä on myönnetty vapautus kestitys- ja kyyditysvelvollisuudesta. Uusi kirkkokin seurakunnalle pian rakennettiin. Se tehtiin hirrestä Selkeen kartanon maille ja valmistui 1642, nykyään Vanhan kirkon hautausmaana tunnetulle paikalle.
Tästä seuraakin mielenkiintoinen kysymys. Jos kirkko valmistui 1642, niin missä on ollut sitä edeltävä kappeli? Kappeli on ollut pystyssä varsin pitkään, viitisenkymmentä vuotta. Kappalainen eli uusi kirkkoherra on ennestään asunut Mielolassa, ja pappilaa on tarjottu Eskolasta. Ennen kirkon rakentamista sen paikasta kiisteltiin Selkeen kartanon kanssa, kartanon herrat kun halusivat kirkon lähemmäs itseään.
Kappeli on siis mitä ilmeisimmin ollut jossain Tervamäen tai Kallon suunnalla. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Länsi-Mouhijärven kylät 