Ristiinnaulittu kirkkoherra Rönberg

Historia ei ole aina kovin mukavaa luettavaa eikä tutkittavaa. Huhtikuussa 1918 useissa Suomen valkoisella puolella olevissa sanomalehdissä julkaistiin valeuutinen, jossa kerrottiin ”punakaartilaisjoukkojen Lavialla, Suodenniemellä ja Mouhijärvellä harjoittamista eläimellisistä hirmutöistä”. Aamulehti julkaisi sen 26. huhtikuuta 1918 ensimmäisenä, ja siitä on otteita tämän tekstin kuvituksena. Myös esimerkiksi Raahen Sanomissa julkaistiin uutisesta versio 30. huhtikuuta 1918.

Teksti on inhottavaa luettavaa. Allekirjoituksen mukaan tiedot ovat peräisin 10:n tykistöosaston päällikön C. Lindholmin ja hänen adjutanttinsa R. Alührin antamasta raportista. Sen ensimmäisen kohdan mukaan tilallinen J. Lehtinen, tämän vaimo ja kaksi alaikäistä lasta oli löydetty murhattuna ja kidutettuna kotoaan Lavian ja Putajan välillä. Kidutusta ja ruumiiden silpomista on kuvattu yksityiskohtaisesti.

Seuraavaksi Lindholm ja Alühr kertovat tunkeutuneensa Suodenniemelle 20. maaliskuuta ja löytäneensä sieltä pitäjän kirkkoherran murhattuna. Edelleen he kertovat, että maaliskuun 31. päivänä tavattiin ”Mouhijärven pitäjän kirkkoherra ristiinnaulittuna alttariin Mouhijärven kirkossa”, ja että punaiset ovat häpäisseet useita seudun kirkkoja ja tahrineet niitä ulosteilla.

Mistä oli kysymys? Mouhijärven murhatusta ja ristiinnaulitusta kirkkoherrasta en ole paikkakunnalla kuullut puhuttavan, eikä häntä ole missään mainittu Vapaussodan uhriksikaan.

Tämä johtuu siitä, että juuri mikään uutisessa kerrottu ei pitänyt paikkansa. Lavian ja Putajan välillä ei asunut uutisessa mainittuja Lehtisiä eikä sieltä ollut sen paremmin löydetty murhattuna mitään muutakaan perhettä. Myös tiedot Mouhijärven silloisen kirkkoherran Aksel Hjalmar Rönbergin (Rönnevaaran) murhasta osoittautuivat suuresti liioitelluiksi. Rönberg oli valittu Mouhijärven kirkkoherraksi vuonna 1915, mutta häntä ei löydetty huhtikuussa 1918 kirkosta ristiinnaulittuna, joten Aamulehden uutinen lienee yllättänyt hänet pahanpäiväisesti. Rönberg siirtyi Mynämäen seurakunnan kirkkoherraksi toukokuun 1919 alussa, elävänä ja ilmeisen hyvävoimaisena, koskapa kuoli vasta yli 30 vuotta myöhemmin vuonna 1952.

Seudun kirkoissa kyllä näkyivät punaisten oleskelun jäljet niin Laviassa, Suodenniemellä, Mouhijärvellä kuin Karkussa, sillä kirkontornit olivat sotatilanteessa hyviä tähystyspaikkoja. Samalla paikkoja oli särjetty, mutta ruumista irti leikattuja osia tai jäseniä ei sentään ollut kiinnitetty alttaritauluihin, eikä sakramenttiastioita ja saarnastuoleja ollut häväisty virtsalla ja ulosteella, kuten uutisessa väitettiin. Suodenniemen kirkon lehterillä oli tosin käyty ulostamassa, ja paikkoja muutenkin laitettu hyrskyn myrskyn.

Suodenniemen ensimmäisen kirkkoherran Kaarlo Julius Kalvan murha piti kuitenkin paikkansa. Suodenniemen ja Mouhijärven punakaartilaiset ampuivat Kalvan 13. helmikuuta 1918 Suodenniemen kirkon lähistöllä, ruumis nostettiin joksikin aikaa nojalleen kirkkoaitaa vasten ja pitkään eläneen suullisen tiedon mukaan sen kainaloon oli sijoitettu kirkosta napattu virsikirja. Ruumis luovutettiin kuitenkin leskelle 18. helmikuuta ja haudattiin 4. maaliskuuta, joten tykistöosaston päällikkö C. Lindholm ei mitenkään voinut enää löytää hänen ruumistaan 20. maaliskuuta. Kalvan kello löydettiin myöhemmin torpparinpoika Heikki Kallion hallusta, mikä ilmeisesti riitti todisteeksi hänen saamaansa teloitustuomioon.

Mistä uutisessa oikein oli kysymys? Vuoden 1918 poliittista väkivaltaa tutkinut professori Jaakko Paavolainen tutki asiaa jo 1960-luvulla, ja myös professori Juhani Piilonen selvitteli aihetta myöhemmin. Heidän tietojensa mukaan valeuutinen oli kahden nuoren ruotsalaisen upseerin kepponen tai humalainen pääpisto.

Suomen sisällissota veti puoleensa ruotsalaisia vapaaehtoisia upseereja, osaksi ehkä aatteen palosta, mutta suurimmaksi osaksi varmaan seikkailunhalusta ja halusta päästä harjoittamaan omaa ammattiaan käytännössä. Orvar Lidholm ja Ragnar Alühr olivat tällaisia vapaaehtoisia nuoria miehiä. Orvar Lidholm – ei siis C. Lindholm kuten uutisessa kerrottiin – ryhtyi Suomeen tultuaan nimittämään itseään majuriksi ja oli jo johtanut hänelle uskottuja joukkoja Suodenniemellä, Hämeenkyrössä, Karkussa ja Mouhijärvellä. Ragnar Alühr oli johtanut hiihto-osastoa Susikoskella.

Valkoisten vallattua Tampereen punaisilta Lidhom ja Alühr olivat siirtyneet Pietarsaareen perustetun ja Tampereelle siirretyn tykistökoulun palvelukseen.

Valkoisen puolen päämajasta oli aiemmin käsketty dokumentoida punaisten tekemiä väkivaltaisuuksia, ja taisteluihin osallistuneet ruotsalaishunsvotit päättivätkin lähettää päämajaan kunnon jymyraportin. Pöytäkirjasta toimitettiin päämajaan laajempi ja yksityiskohtaisempi versio, jonka allekirjoittajiksi merkittiin kaikkiaan viisi henkilöä, ja jossa Lidholm oli nimetty lääketieteen opiskelijaksi. Lehdistölle toimitettiin suppeampi versio, jossa Lidholm esittäytyi tykistöosaston päälliköksi ja Alühr hänen adjutantikseen.

Täydestä meni. Aamulehti julkaisi tarinan ensimmäisenä, minkä jälkeen raportti kiersi valkoisissa lehdissä pitkin maata. Professori Jaakko Paavolainen arveli aikanaan raportin olleen täysin mielikuvituksen tuotetta, mutta Piilosen mukaan se oli keitetty kokoon valkoisissa lehdissä jo aiemmin kiertäneistä tarinoista, joissa vain paikkakunnat vaihtelivat kulloisenkin tarpeen mukaan. Saman valehtelun ja liioittelun osasivat kyllä punaisetkin lehdet, sillä väärillä uutisilla saatiin nostatettua vihaa vastapuolta kohtaan, puolin ja toisin. Vihapuhe ei ole uusi keksintö.

Valkoisten päämajassa epäilykset Lidholmin ja Alührin raporttia ja pöytäkirjaa kohtaan kuitenkin heräsivät, asiaa ryhdyttiin selvittämään, ja totuus valkeni.

Lidholmin ylennyspaperit oikeaksi majuriksi olivat jo edenneet kenraali Ernst Linderin pöydälle, kun Lidholmin esimies, kreivi Adolf Hamilton veti ne takaisin ja Lidholmille myönnettiin pikainen ero Suomen armeijasta. Se oli päätös myös hänen upseerinuralleen.

Loppuelämänsä Lidholm vietti kansakoulunopettajana Norjan rajaseudulla. Majurin arvonimeä hänen käytti hautaan saakka.

Kyösti Pärssinen

13.12. 2023: kirjoituksesta poistettu kuvakaappauksia uutisesta sekä iljettävimpiä kuvauksia väitetyistä raakuuksista. K.P.