Reikäkivet

Taisi olla jossain vaiheessa jo puhetta kivikauden asukkaista. Mouhijärvellä muinaislöytöjä on tehty paljonkin, eivätkä kaikki niistä ole edes tulleet tutkijoiden tietoon. Varsinkin niin sanottuja reikäkiviä tuntuu pulpahtelevan esiin vähän joka puolelta, ja piironginlaatikoissa niitä on kuulemma vielä lisääkin salaisina aarteina.

Mietitään kohta reikäkiviä lisää, mutta mietitään ensin jäätä. Mieti, että jäätä on joka puolella ympärilläsi ja että sitä on myös kahden kilometrin verran pääsi päällä. Mieti, kuinka paljon se mahtaa painaa.

Reikäkivet ovat varhaisimpia ihmisten muotoilemia esineitä Sastamalan historiassa. Mouhijärveltä niitä on löydetty paljon.

Sellaista Mouhijärvellä oli viime jääkauden aikana, noin 12 000 vuotta sitten. Kahden kilometrin jäämassa painaa jo maankuoren kuopalle, mutta lämpenevä ilmasto senkin aikanaan sulattaa. Jäljelle jää iso kuoppa täynnä sulamis- ja valumavesiä. Jään painon väistyessä maa alkaa nousta, geologien arvioiden mukaan alkuvaiheessa viidestä kymmeneen metriin sadan vuoden aikana. Edelleenkin maa nousee nykyisen Sastamalan alueen eteläreunalla 50 senttiä ja pohjoisreunalla 60 senttiä vuosisadassa.

Kun Tanskan salmet ja Etelä-Ruotsi nousevat meren alta, nykyisen Itämeren ja Etelä-Suomen sijoille syntyy suuri sisäjärvi, Ancylusjärvi. Kalaparvet ja nykyisten saimaannorppien esi-isät ovat jo ehtineet kotiutua järveen, ja Suomen nykyiset järvet saavat tuossa vaiheessa tulevat kalakantansa, ahvenet, hauet, kuhat, lahnat, särjet.

Järven rannalle ilmestyvät ensimmäiset ihmiset — tai paremminkin he vain siirtyvät vaeltavan rannan mukana eteenpäin idän ja kaakon suunnasta. Näitä Suomusjärven kulttuuriin kuuluvia kalastajia asettuu rantavyöhykkeille tuleville Mouhijärven ja Suodenniemen alueille osapuilleen 8000 vuotta sitten.

Mouhijärvi on saanut ensimmäiset asukkaansa.

Pyyntimies ja pyyntimiehen koira

Ajatus on äärimmäisen kiehtova ja mielikuvitusta ruokkiva. Mitä Suomusjärven kulttuurin ihmisistä ja myös ensimmäisistä mouhijärveläisistä tiedetään? Olisiko peräti niin, että jonkun nykyisen asukkaan esi-isä olisi asettunut sijoilleen jo tuhansia vuosia sitten?

Valitettavasti näin ei taida olla. Suomusjärven kulttuuri ja sen edustajat ovat hävinneet historian virtaan. 

Jonkinlainen kuva heistä on voitu muodostaa pienten esinelöytöjen perusteella. Arkeologia on ison kuvan kokoamista pienistä palasista. Kielitieteilijät tietävät omien tutkimusten perusteella, että suomea nämä ensimmäiset asukkaat eivät puhuneet, vaan jotain outoa ja sittemmin kadonnutta kieltä, jonka tarkempi olemus jäänee meille ikuiseksi arvoitukseksi. Saamelaisilla lienee ollut heihin jonkinlainen kosketus, ja saamen kieli saattaa kantaa jotain kaikuja ja lainoja noiden varhaisten kivikauden asukkaiden kielestä.

Arkeologisten esinelöytöjen perusteella on päätelty, että ensimmäiset jääkauden jälkeiset mouhijärveläiset ovat olleet verkoilla ja luukeihäillä kalastavia pyyntimiehiä. Heillä on ollut jonkinlaiset alukset vesillä kulkemiseen, mahdollisesti yhdestä puusta koverrutut ruuhentapaiset. Koira on ollut ainoa kotieläin.

Mistä sitten tiedämme, että ensimmäiset mouhijärveläiset ovat olleet juuri Suomusjärven kulttuurin kalastajia?

Asia tiedetään reikäkivien tai pallonuijien ansiosta. Suomusjärven kulttuurin kalastajilla oli taipumuksena lipsautella tällaisia reikäkiviä asuinsijoilleen tai pyyntipaikoilleen, silloisen rantaviivan tuntumaan, joko tarkoituksella tai vahingossa. Pyöreähköiksi tai päärynämäisiksi muotoiltuihin kiviin on koverrettu suppilomainen reikä, ja painoa niillä on puolestatoista kilosta jopa neljään kiloon.

Historioitsija Unto Salon mukaan suppiloreikäiset pallokivet ovat Suomusjärven kulttuurin varhaisvaiheen omalaatuisimpia esineitä, sen johtomuotoja. Koko Sastamalasta niitä on löydetty toistakymmentä, joista yli puolet Mouhijärveltä. Tässä tutkijoiden luvussa eivät ole kaikki löydöt, sillä kaikkia löytöjä ei ole ilmoitettu Museovirastoon. Esimerkiksi Ryömälästä on kuitenkin löydetty nuija, joka on pohjoiskarjalaista vuolukiveä ja koristeltu kulmaviivoin. Usko Salon mukaan tämä yli 9 000 vuoden ikäinen pallokivi on siten Sastamalan vanhin tunnettu koristetaiteen ilmentymä.

Pallokiviä on arveltu jonkinlaisiksi uskonnollisissa rituaaleissa käytetyiksi kulttiesineiksi, jo niiden huolellisen muotoilun ja vaihtelevan koon vuoksi. Mitään hyötykäyttöä niille ei oikein voi kuvitella, ja myös koristelujen on päätelty osoittavan niiden sosiaalista merkitystä.

Kallojärven eteläpuolisilla maitotiloilla on tosin rakenneltu teoriaa, jonka mukaan pallokivet olisivat jonkinlaisia narun päähän kiinnitettyjä moukareita, mahdollisesti metsästyksessä käytettyjä. Saattaahan se olla niinkin. Uuden-Rauvan veljessarja joka tapauksessa harjoitteli yhdellä tällaisella reikäkivellä kuulantyöntöä jo joskus 1900-luvun alkuvuosina.

Kaksi kivipalloa on löydetty Tervamäen rukoushuoneen alapuolelta metsästä, Käähkorvesta Turpan talon läheltä. Ranta ja vedenpinta lienevät olleet kivien käyttöönoton aikoina tuhansia vuosia sitten kymmenkunta metriä nykyistä Kirkkojärven pintaa ylempänä, reilut 70 metriä nykyisestä merenpinnasta.

Siinä, lähellä Tervamäen risteystä on joskus ollut Suomusjärven kulttuurin ihmisten asuin- tai kalastuspaikka. Ajatus on mukava. Siellä he ovat köllineet Käähkorven alueella omassa kodassaan, Mouhijärven ensimmäiset asukkaat, ehkä mies ja vaimo, muutama lapsi. Mitähän heillä on ollut yllään, mahdollisesti nahkaiset lannevaatteet tai vartalon ympäri kietaistava talja? Yhdestä puusta koverrettu ruuhi on vedetty rannalle. Koira tuijottaa korvat pystyssä ulapalle, lapset heittelevät kiviä järveen.

”Urts”, sanoo mies naiselle kodassa, vatsassa paistettuja ahvenia.

”Urts-urts”, nainen vastaa lempeästi. 

“Urts”, mies jatkaa tyytyväisenä. Reikäkivelle uhratut ahvenenperkeet tuottavat hyvin saalista. Tässä on hyvä olla ja elää. Mies sulkee silmänsä ja kohta lempeä kuorsaus kuuluu pitkälle Ancylusjärven ulapalle.

Sen jälkeen ehtii tapahtua kaikenlaista. Sumerilaiset keksivät pyörän ja kirjoitustaidon. Kreikan ja Rooman valtakunnat tulevat ja menevät. Tsingis-kaani hyökkää Eurooppaan, Kaarle Suuri uudistaa länsimaisen keisarivallan, Aurinkokuningas hallitsee Ranskassa. Alkaa teollinen vallankumous, Saksa häviää ensimmäisen maailmansodan.

Joskus 1930-luvuln lopulla Tervamäen kansakoulunopettaja Martti Turppa sattuu kävelemään koulun läheisessä metsässä puron varressa. Maata on myllätty, Tappitorilta tulevaa tienoikaisua tehdään parhaillaan. Opettajan silmiin osuu omituinen muotoiltu kivi. Hän poimii kiven käteensä, se tuntuu painavalta. Edellisen kerran ihminen on koskettanut sitä 7 000 vuotta sitten. Kivi tuntuu kädessä hyvältä, kuin viestiltä jostain kaukaa. Opettaja ottaa kiven visusti talteen.

Martti Turpan löytämä reikäkivi on säilynyt Turpan perhekalleutena ja on nyt Timo Turpan hallussa. Kiviä löytyi itse asiassa kaksi, joista toinen on haljennut.