Karihaaran kauppa on nähnyt monta kauppiasta vuosien mittaan, ja kylän keskellä sijaitseva rakennus on monelle tuttu vieläkin. Kuva Kalle Poussa.
Tuli jossain vaiheessa luvatuksi, että jatketaan Länsi-Mouhijärven kaupoista. Vähän on kestänyt, mutta nyt olisi viimein tietoa koossa niistäkin. Tiedot on saatu pääosin Kalle Poussalta, ja Kalle pääsee tuolla alempana itsekin kertomaan aiheesta.
Pikkupuoteja on maaseudulla ollut melkoisesti 1900-luvun mittaan kuten edellisestä kauppatekstistä ja myös allaolevasta selviää. Tervamäen kauppoihinkin pitää vielä lisätä, että myös Ahrolla on ollut 1920-luvulla jonkin aikaa Anton Ahron pitämä kauppa.
En ihmettelisi, vaikka pieniä puoteja olisi ollut enemmänkin. Ihmisten tarpeet maaseudulla olivat vaatimattomia 1900-luvun alkupuolella, eikä kaupoiltakaan kovin suuria valikoimia odotettu – riitti kun joitain välttämättömiä ostotarvikkeita sai suhteellisen läheltä. Tällaista pientä kaupantekoa on saattanut olla vielä muuallakin, eikä siitä ole jäänyt kirjallisia merkintöjä juuri mihinkään. Kauppiaiden ei ole välttämättä ollut tarpeen mainostaa tai ilmoitella edes paikallisissa lehdissä, kun lähistön ihmiset ovat tienneet ostopaikat muutenkin.
Jos lukijoita löytyy kaupoista muistitietoa vielä lisää, niin mielelläni otan sitä vastaan ja kirjaan ylös. Maaseudun pienistä kaupoista ei liiemmin ole historioita kirjoitettu, joten pienetkin rippuset olisi mukava saada talteen ennen kuin ne häviävät ja hukkuvat peruuttamattomasti historian vuolaaseen virtaan.
Iivari Hannulan kauppa Karinkylän ristillä
Vesunnissa ensimmäisen kaupan perusti ilmeisesti Iivari Juhonpoika Hannula Karinkylästä. Vuonna 1875 syntynyt Iivari on kirkonkirjojen mukaan muuttanut Karin Uotilaan vuonna 1901, ja ammatiksi on jo tuolloin merkitty kauppias. Hän jatkoi kauppiaana vuoteen 1921.
Vesunnin Karihaaran kauppiaina ovat Iivari Hannulan jälkeen jatkaneet Malakias Nieminen, Vihtori Rauhala, Väinö Nissilä, Fagerlund, Väinö Laaksonen, Tauno Makkonen ja Antti Palomäki. Tämän jälkeen kauppa siirtyi Helmi ja Erkki Koivuniemelle ja sitä hoiti pari vuotta heidän poikansa Matti Koivuniemi 1958–1960. Seuraavaksi kauppiaaksi tuli Antti Esko 1961–1962 ja sen jälkeen Verner ja Elli Perkiö kaupanpidon lopettamiseen vuoteen 1974 asti. Rakennus sijaitsee edelleen Karihaaran risteyksessä keskellä kylää.
Kauppiaan ammatti kulki monesti suvussa ja perheessä. Aikaisemmassa kirjoituksessa Tervamäen kaupoista mainittiinkin jo, että Heikki Rauhala oli vesuntilaisen kauppiaan eli siis Vihtori Rauhalan poika, ja Tauno Makkosen pitämä parakkikauppa oli puolestaan Karihaaran kaupan sivuliike. Karihaaran kauppaa 1960-luvun alussa parin vuoden ajan pitäneen Eskon perheen pojasta Maurista tuli myöhemmin opettaja ja rehtori Vammalan Muistolan kouluun sekä lentopalloseura VaLePan toiminnanjohtaja. Pojanpojista Antista ja Mikosta sukeutui huippuluokan lentopalloilijoita kansainväliselle ammattilaistasolle asti.
Helmi ja Erkki Koivuniemi tulivat Kiikoisista Vesuntiin 1934 ja pitivät kauppaa lähes 40 vuotta. Kuva Kalle Poussa.
Vesunnin toinen kauppa on ollut Vanhalla-Suikilla, nykyisen pikatien eteläpuolella. Ensimmäinen kauppias oli Elli Östman, Suodenniemen Putajassa kauppaa pitäneen Östmanin perheen tytär. Nestori Östman oli tehnyt ensin pienimuotoista kauppaa Viitasaaren torpassa Suodenniemellä, mutta perustanut sitten vuosisadan alussa kaupan Putajan Sahansaareen. Östmanin tuntevat monet varmaan paremmin toisella nimellä, sillä Nestorin poika Yrjö Östman muutti Kalevalan satavuotisjuhlinnan aikoihin vuonna 1935 nimensä Itälinnaksi, tietävät Suodenniemi-seuran nettisivut kertoa. Perheen kaupanteko kesti Suodenniemen Pohjakylässä syksyyn 2014 asti.
Elli Östman ei kuitenkaan ehtinyt pitkään pitää pientä puotiaan Suikin kulmakamarissa, kun hänet korjattiin niin sanotusti parempaan talteen, nimittäin Alavilon taloon emännäksi. Vanhalle-Suikille tuli uusi omistajapari Helmi ja Erkki Koivuniemi Kiikoisista 1934, ja Helmi jatkoi kaupanpitoa vuoteen 1973 asti, jolloin kauppa lopetti toimintansa monen muun maaseudun kaupan lailla. Erkki Koivuniemi hoiti maatalouspuolen, kunnosti tilaa ja oli mukana kaupanpidossa.
Annetaan tässä kerrontavuoro Poussan Kallelle, jolla on omakohtaisiakin muistoja Vesunnin kaupoista ja kauppiaista.
”Ostajia riitti”
Teksti Kalle Poussa
Vesunnin molemmissa kaupoissa kävi asiakkaita, ostajia riitti ja kaupat olivat hyvin varustellut. Koivuniemen kauppa myi myös maataloustarvikkeita, lannoitteita, pienkoneita ja jopa traktoreita. Kesko oli Koivuniemen tukkuliike. Juomapuolen toi molempiin kauppoihin Pyynikin oluttehdas Tampereelta, oli Pyynikin helmeä ja tietysti pilsneriä. Muistan elävästi kun kaupassa käyvät miehet ostivat pilsneriä, jota sitten kaupassa sisällä istuen joivat ja polttelivat tupakkaa, savuakin oli.
Koivuniemen kaupassa isäni Antero Poussa sai erikoispalveluna lämmintä pilsneriä, jota Helmi-kummitätini hänelle keittiössä lämmitti. Myös juomalasi kuului palveluun, minä sain vaahdot.
Kauppias Helmi Koivuniemi 1960-luvulla. Kuva Kalle Poussan arkisto.
Molempien kauppojen kulta-aika tuli, kun pikatietä alettiin 1960-luvun alussa rakentaa Porin ja Tampereen välille. Keskelle Vesuntia Alavilon vanhan rakennuksen tontille tehtiin parakkikylä, johon majoittui satakunta työllistettyä miestä. Parakkikylässä oli tietysti keittiörakennus, josta sai ostaa ruokaa. Eväät ja iltasyömiset miehet ostivat kylän kaupoista. Myös vaatteita myytiin kaupoissa, poikamiehet ostivat erityisesti paitoja viikonlopun rientoihin.
Tätä kauppojen kulta-aikaa kesti monta vuotta, olihan kylän väkiluku lähes kaksinkertainen, kiitos tulevan pikatien. Myös kioskeja kauppiaat pitivät kesäisin, myytiin jäätelöä, limsaa ja karamelliä. Kioskien kaiteilla istuttiin ja katseltiin aina lisääntyvää liikennettä, kuunneltiin aikuisten tarinoita, opittiin elämää.
Molemmat kaupat palvelivat myös postin asiakkaita. Uotsolasta pääpostista tuotiin posti Vesuntiin. Vuosikymmeniä postia ajoi Taavetti Hatanpää Tähti-merkkisellä moottoripyörällä. Aikaisemmin Taavetin isä toi postin hevosella. Molemmissa kaupoissa Posti-Taave joi pullon pilsneriä ja söi lenkkimakkaraa. Vesunti oli postin päätepiste, sitä ennen tervamäkiläiset ynnä muut olivat jo postinsa saaneet.
Hevoskauppaa ja kulkukauppaa
Konstantin Heine eli Heinen Konsta teki hevos- ja kalakauppaa. Äitini muisti erikoisesti siian, jota Heine haki Porista myytäväksi kyläläisille. Heinelle menevän tien varrella nykyisen Koulutien vieressä oli koulun kaivo, jossa hevoskaupoille menevät juottivat hevosiaan.
Hevosia juotettiin samasta ämpäristä, jolla vesi nostettiin veivillä kaivosta. Äitini ei tästä tietenkään ilahtunut, koska hevosen kuolaa oli ämpärissä. Joku viisas sitten keksi laittaa ämpärin päälle teräsverkon, ettei hevosen turpa sinne sopinut. Tästä seurasi se, että ämpäristä tuli julmetun painava ja tietysti raskas veivata ämpäriä ylös raskaassa vesilastissa. Näin kuitenkin monia vuosia tehtiin koko hevoskaupan ajan.
Kulkukauppaakin käytiin. Laviasta muuttanut Väinö Haapanen oli nainut Uusi-Suikin tyttären Sallin, ja he jäivät asumaan Vesuntiin. Väinöllä oli hieno kulkukauppiaan laukku. Poikansa Matin kertoman mukaan se oli 70 senttiä korkea, 30 senttiä paksu ja 80 senttiä pitkä, ja siinä oli kymmenen pientä laatikkoa pienempiä tavaroita varten. Laukkuun mahtui paljon myytävää: nappeja, hakaneuloja, kuminauhaa, letti- ja sukkanauhoja. Uskomaton oli laukun sisältö.
Luonteeltaan Väinö Haapanen oli lupsakka hauska mies, voisi sanoa kunnon persoona. Tavarat hän haki Tampereelta tukkuliike Salmiselta ja kiersi tekemässä kauppaa Vesunnin, Putajan, Kiikoisten, Kotajärven, Myllymaan, Tyrvään, Lavian ja Kullaan alueilla, ehkä muuallakin noin kuuden vuoden ajan vuodesta 1935 lähtien. Syy kaupan lopettamiseen oli kunnollisen tavaran loppuminen 1940-luvun alussa.
Länsi-Mouhijärven kylät 