Muistelmia Vanhan Kallon alueelta

Reijo Lähteenmäki

Kirjaan seuraavassa varmentamattomia muisteluita ja muistinvaraisia asioita, joita olen kuullut isältäni niin sanottuina ”vanhan kansan” kertomuksina. Keskityn Yliskallon keskustan alueeseen. En osaa sijoittaa asioita oikeaan aikajärjestykseen, mutta koetan muistaa, mitä olen pikkupoikana kuullut.

”Vanha kansa” puhui Yliskallon keskustasta nimellä Vanha Kallo. Talot olivat ennen vanhaan ryhmittyneet Pispan talon ympärille. Siinä oli ilmeisesti aitaa enemmälti susisuojana, ainakin Pispan talon ympärillä siitä oli vielä osia jäljellä 1940-luvun aikoihin.

Pispan talo oli Ruotsin vallan aikana valtion omistama sotilasvirkatalo eli sotapäällystölle luovutettu palkkatila. Pispa kuului tiettävästi kapteenin arvoiselle sotilashenkilölle. Autonomian aikana 1800-luvulla vakituista armeijaa ei enää ollut, ja virkatalot jäivät läänin vuokrattaviksi. Itsenäisyyden alkaessa talo oli valtion vuokratila, ja isovanhempani Kalle Lähteenmäki ja vaimonsa Anna asuttivat tilaa vuokralaisina. 1930-luvulla he lunastivat sen omakseen. Tilaan kuului myös Irriäisissä Hautakorpi-niminen tila. Ennen talvisotaa Kallen ja Annan poika Veikko ja vaimonsa Greta Lähteenmäki ostivat tilan heiltä. Heidän jälkeensä tila siirtyi Veijo ja Leena Lähteenmäen omistukseen. Nyt pihapiirin täyttävät Lasse Lähteenmäen hallit ja asuintalo, peltoja ja metsiä isännöi Tommi Lähteenmäki.

Ahro on aiemmin sijainnut aivan Pispan talon vieressä, nykyisen Lassen talon paikalla. Asuinpaikan jäännökset olivat selvästi nähtävissä Ahron tontilla, joksi tuota kivistä hevoslaidunta lapsuudessani kutsuttiin.  Ahron taloa isännöivät Anton ja Olga Ahro. Anton oli kantaa ottava pappa, luki paljon ja osasi ommella omat vaatteensa. Hän piti myös kauppaa ja hoiti Kuuselan poikien kioskia Tervamäen ristillä. Anton ei pitänyt Kekkosesta, minkä hän myös selkeästi toi julki. Talonpitoa jatkoivat Arvi ja Irja. Arvin kiireetöntä käyntiä muistelen vieläkin. Rupattelua kylänmiesten kanssa Arvi tapasi höystää runsain voimasanoin. Talon isännyys siirtyi yhden sukupolven yli tyttärenpojan Hannu Niuran ja puolisonsa Leenan ottaessa ohjat. 

Ahron vieressä on Ahtola, jota isännöi lapsuudessani Frans Ahtola. Emäntä oli muistaakseni Äijälän tyttäriä. Poika Matti muutti perheineen vaimonsa Miljan kotiseudulle Kestilään: vaimon veljen haavoituttua sodassa he lähtivät sinne viljelemään Miljan kotitilaa. Perheen muuton myötä meni kylältä myös kolme sievää tyttölasta. Tytär Annikki jäi hoitamaan taloa ja vanhuksia. Vaikeuksia oli, kunnes taloon tuli isännäksi Kalle Järvensivu. Kalle teki teuraskauppaa, kasvatti sikoja ja kohensi tilan viljelyksiä parempaan kuntoon. Kallen ja Annikin tytär Riitta emännöi nyt taloa. [toim. huom. korjattu Milja Ahtolan kotipaikaksi Kestilä]

Muistan Ahtolan ojan, jota vähän padottiin. Sinne asennettiin perunajauhomylly, jossa kyläläiset kävivät perunajauhonsa myllyttämässä. Sama pato palveli, kun kylän kaivo tyhjeni. Kannarin Atte tuli parihevosilla veden noutoon. Hevoset olivat rauhattomia pitkän tallijakson jälkeen. Kun saavit oli täytetty, hevoset ampaisivat liikkeelle niin, että puolet vedestä jäi heti ojanpenkalle ja kylänmiehet aprikoivat, että olikohan kuusiaidan yläpäässä saaveissa juurikaan enää vettä jäljellä.

Pispan toisella puolella on Tammiston pirtti. 1930-luvulla siinä asui Erkki Koski vaimonsa Ainin kanssa. Erkin kuoltua sodan alkuvaiheessa leskelle jäi kolme pientä lasta. Navetan rakennustöihin tuli sodan päätyttyä Konttimäeltä Niemisen Jussi. Hän alkoi jäädä yöksi pitkän matkan takia ja jäikin lopuksi iäkseen. Lapsiakin tuli perheeseen viisi lisää. 

Jussi oli tarkan työn tekijä kirvesmiehenä ja puuseppänä. Lehmä ei yksin elättänyt, joten lisätienestit rakennuksilta olivat tarpeeseen. Nyttemmin talon omistavat Ainin vanhimmat lapset Raili Tullu, hänen tyttärensä ja Veikko Koski. Edesmennyt poika Erkki oli oleellinen osa Kallojärven näkymää. Kesäisin hän oli aina veneellään ja talvella pilkillä ja koukustamassa. Saalista tuli myös runsaasti jaettavaksi asti.

Tammiston pirtiltä Tervamäkeä kohti seuraavana oli Kostin pirtti. Kosti ja Saima Kallio rakensivat talon asteittain heti sodan jälkeen. He olivat molemmat olleet Pispalla palveluksessa ja saivat naimisiin mentyään tontin lahjoituksena. Usein oli talkoita ja naapuriapua silloin löytyi. Kosti oli monitöinen ja osaavakin. Hän oli paljon töissä kylän taloissa. Saima piti huolen perheestä, niitti pellon- ja tienpientareilta heinät lehmälle. Lapsia heille syntyi kolme. Joskus 1980-luvulla talo myytiin kesämökiksi.

Seuraavana oli Haartmannin pirtiksi kutsuttu mökki. Kerrotaan, että siinä olisi asunut räätäli, jolla olisi ollut sukusiteitä lavialaiseen Vaahteran vaatetusliikkeeseen. Sodan aikoihin sen osti Kuulaksen Fammu. Siellä oli kesäisin laaja suku lomailemassa. Osa nukkui aitassa. Fammu osti Pispan talosta, Irriäisten perältä Kahila-korpi nimisen pellon. Ilmeisesti oli kyse sodan pelosta. Saunassa oli kanoja. Kaurat puitiin ja kuivattiin Pispan suulissa. Ei tainnut olla ruusuista tuo bisnes. Ukkoa ei juuri näkynyt, taisi viettää avioliittolomaa. Sitten sinne muuttivat Viitasen Sakari ja Sirkka, kunnes heidän talonsa valmistui koulun viereen. Seuraava omistaja oli Kuuselan Toivo, joka kunnosti taloa. Hän myi sen Niuran Hannulle karjanhoitajan asunnoksi. Nykyinen omistaja on Kaisu Korpi.

Seuraava talo on Niura eli Pihlajaveräjä. Taloa isännöi 1950-luvulle saakka Anselmi Niura ja Anni (o.s. Virta). Annin yksi veli, Otto tunnettiin Lavian yhteiskoulun rehtorina ja Paikallissanomien päätoimittajana. Anselmi ja Anni olivat työtelijäitä ja nuukia taloudenpidossaan. Kuitenkin he avustivat Kuulaksen asukkaita eri tavoin. Isännyys siirtyi sitten Arvo ja Terttu Niuralle. Kummatkin olivat ainoita lapsia. Heille syntyi kaksi lasta, ja poika Hannu asuu nyt äitinsä synnyinkotia Ahroa. Terttu viihtyy Niuralla vielä jäätyään leskeksi ja nauttii eläkevuosistaan. 

Arvo Niura oli kylän jauhomylläri. Navetan vintillä oli kivimylly. Siellä taisi joskus jauhopussien täyttyessä kylän miesten kanssa sahtikannu tyhjentyä. Ensimmäisen myllyn Arvo rakensi Pispan talon lähelle Ahron tontille. Lienee jo siinä pohtinut Tertun piiritystä paremmalta näköetäisyydeltä. Arvolla oli kylän ensimmäisiä harmaita Fergusoneja, jolla naapurinkin pellot kynnettiin.

Niuran ahteen alapuolella oli opettaja Iivarin pirtti. Paikka oli notkossa, syvässä kuusikossa. Helena Iivari oli kiertokoulun opettaja. Hän eli lähes 100-vuotiaaksi. Hän piti myös lapsille pyhäkoulua, ja Salmisen Kalle oli ”apupappina”. Kummankin virrenveisuu oli lapsista lähinnä pelottavaa. Talon osti purettavaksi Kuuselan Toivo. Toivolta purku onnistui, mutta kokoaminen ja elämä jäi kesken. 

Vanhan Kallon alueella on aiemmin sijainnut myös Uusi-Rauva. Talo on ollut tienmutkassa, jossa vieressä oli vanha sauna. Uuden-Rauvan kaivoa käyttivät pihapiirin saunojat ja asukit. Kaivo on nykyään täytetty ja on hallin edustan asfaltin alla. Vielä 1940-luvun lopulla kaivo palveli niin Kallion kuin Tammiston asumusten vedentarpeita. Pispan uusi sauna valmistui 1946, jolloin vanha sauna jäi mallas- ja pellavasaunaksi.

Myös Rossi oli sotilasvirkatalo, ja sekin on alkujaan sijainnut ko. pihapiirissä. Paikasta ei ole tarkkaa tietoa. Nykyään talo on Kallojärven vastakkaisella puolen. Lapsuudessani Rossin taloa isännöi Jaakko Uusi-Rauva Sisko-vaimonsa kanssa, Sisko oli kotoisin Pispalta [Jyrki U-R:n vanhemmat ja nykyisen isännän Jounin isovanhemmat, toim. huom.].

Alapispa on myös alkujaan sijainnut Vanhassa Kallossa, mutta tarkka paikka ei ole tiedossa. Alapispan vanhemmista sukupolvista muistan Uuno Alapispan, joka oli kotoisin Tullulta, vaimon nimi oli Ellen ja heillä oli kaksi lasta Kalevi ja Kauno. Kalevi jatkoi tilan pitoa vaimonsa Hilkan kanssa, ja nyt tilalla isännöi Erkki vaimonsa Erjan kanssa.

Kannari on sijainnut Pispan aitan vieressä. Joitakin rakennuspaikan merkkejä sieltä olimme löytävinämme. Kannaria asustivat sisarukset Atte ja Lahja, naimattomia kumpikin. Heiltä talo siirtyi Otto Hannulan omistukseen 1960-luvun paikkeilla. Pikkurivissä asui myöhemmin Ilkka Venetmäki perheineen. Nyt talon omistaa Heikki Alapispa.

Kirkkotie Karkkuun kulki Pispan talon vierestä. Kirkkoveräjän sanottiin olevan nykyisen Sävilahden talon paikkeilla. Siitä kuljettiin ennen muinoin kirkollisiin toimituksiin.